28.12.2016

Huurrekoira Rekku

Saanko esitellä meidän kennelin ensimmäiset huurrekoirat, Rekku the Seventh ja Rekku the Eight. Ensin mainittu on ruskearaidallinen huurteenmetsästäjä, joka viettää aikaansa auton ikkunalla maaten ja pitäen etulasin kirkkaana.
Rekku the Eight on saman pentueen nuorimmainen ja hänessä virtaa mitä ilmeisimmin myös pantterin verta. Yhdenmukaisuus pantterin kanssa on kuitenkin jäänyt vain ulkonäköön, sillä hän ei ole yhtä nopea liikkeissään. Hän viettää päivät lähinnä auton takaikkunalla maaten ja huurteita metsästäen.
Kennelimme on tähän saakka tuottanut vain pehmokoiria ja unikavereita, joten tämä huurrekoirien valmistuminen oli eräänlainen merkkitapahtuma.
Huurrekoirat ovat kiitettävän vähäruokaisia, sillä heidät on täytetty silikaatti-kristallihiekalla. Riittää kun ottaa heidät muutaman viikon välein sisälle lämpimään kuivattelemaan.
Kennelimme tarina juontaa juurensa reilun 20 vuoden taakse, jolloin perheessämme oli Englannin springerspanieli, kutsumanimeltään Rekku. Perheemme junnu ei koskaan ennättänyt tätä Rekkua näkemään, joten hänelle piti tehdä oma Rekku unikaveriksi. Tuo vihreä-valkoraidallinen lakanakankaasta ommeltu Rekku the First oli tällä samalla kaavalla (SK 5/2002) ommeltu ja hän jäi vanhuuseläkkeelle kolmen palvelusvuoden jälkeen; mutta hän on edelleen niin rakas ja aitiopaikalla lipaston päällä. 
Hänen jälkeensä tuli uusi tuosta samasta ruskearaidallisesta Eurokankaasta yli 10 vuotta sitten ostetusta polyesterkankaasta ommeltu Rekku the Second. Ja kun silloinen perheen pienin sai uuden Rekun, niin pitihän isoveljienkin saada omansa. Esikoinen sai tuollaisen pantterikoiran kuten edellä (Rekku the Third) ja nykyinen teini musta-valkoisen dalmatialaisen (Rekku the Fourth). 
Kun perheen pikkumies syntyi, oli tämä kaava hukassa ja niin hän sai oman Rekun virkattuna, mutta muuten samalla mallilla (Rekku the Fifth). Kennelin ulkopuolelle on ainokaisena päätynyt pari vuotta sitten arpajaispalkintona Mumin talon Helenalle lähtenyt dalmatialaiskoira Rekku the Sixth.
Näin on koko sukuhistoria taas kerrattu. Katsotaan saanko kennelistämme vielä lisää huurrekoiria ... ;-)

11.12.2016

Lempitohveleiden uusielämä

Ostin vuosia sitten ihanat huopaballeriinat jo edesmenneestä Anttilasta. Ne ovat uskollisesti palvelleet kotitossuina sekä reissuilla. Nyt ajattelin jo tohveleiden tulleen tiensäpäähän, kun ulkosyrjälle alkoi tulla isoja reikiä - kyllä, olen pitänyt näitä edelleen reijistä huolimatta, sillä nämä oikeasti ovat parhaat tohvelit ikinä :-D


Katselin jo kaupoista uusia tohveleita ja mietin uusien tekemistä eri tavoin. Siinä sivussa tuli kuitenkin idea korjata nämä vanhat neulahuovuttamalla. 


Ja näistä tuli kuin uudet!!! Jess! Tällä oivalluksella nämä tohvelit taitavat olla ikuiset ;-)

7.12.2016

Sydäntalvi-mekko

En sitten malttanut olla ompelematta paria muutakin uutta mekkoa reissuun mukaan. Siinähän sitä vierähtikin hyvin itsenäisyyspäivä ;-)


Ostin Tampereen kädentaitomessuilta tätä aivan ihanaa Nuppu Designin Sydäntalvi-kangasta. Tämä oikein kiljui päästä mekoksi.


Pala oli vähän nafti, joten hihoihin piti laittaa pienet jatkopalat, mutta näyttää silti hyvälle.


Toisena ompelin Ommellisen trikoosta mekon, johon laitoin hieman erilsisen, yksivärisen kaistaleen pääntielle.


Kokeilin tuohon myös "helminauhaa" keltaisista napeista. En vielä päättänyt, saako napit jäädä. Katsotaan!


Nyt on jo kassit pakattu ja reissu alkaa ...

4.12.2016

Anemone-mekko

Tulin pistäytyneeksi Ommellisen www-sivuilla kurkkaamassa uutta Pehemiän kangasvalikoimaa ja pitihän sitä sitten melkein samointein käydä Muuramessa Liisaa moikkaamassa ;-) Tykästyin erityisesti uuteen hiekka-siniseen jc Anemone-kuosiin, joten siitä piti heti kehittää mekko tulevalle työreissulle. Ostin toki muitakin herkkuja, mutta niistä myöhemmin.

Pyörittelin lempikaavaani (Onion 2035 hieman muokattuna) tovin kankaan päällä ja siitä se idea sitten lähti...


Helmaan halusin yksivärisen kaitaleen; tuo musta trikookin tarttui mukaan Ommelliselta.


En halunnut mekkoon kiinteää kaulusta, joten tein samasta kuosista pitkän ja leveän tuubihuivin. Anemone-kuosi ei ihan riittänyt pituudelta, joten laitoin väliin pätkän mustaa trikoota. Pelkkä musta tuntui liian simppeliltä, joten ompelin kaistaleeseen ensin ruusukkeen reilun metrin mittaisesta framilonilla rypytetystä kangaskaitaleesta.




Tästä kokonaisuudesta tuli aivan mielettömän upea. Kyllä kelpaa lähteä reissuun! 

Ennättäisiköhän vielä tekemään toisen puna-harmaan samalla idealla ... ;-D

Kukkapalloja

Miten tässä aina käykin näin, että tekemiseen tulee himo. Ihan sama mitä tekee :-) Tällä kertaa kohteena on kukkapallot.


Ajatus lähti tuosta kirjasta, jonka sivut ovat liian ohkasia taitteluun. Mietin, että mitä muuta siitä voisi tehdä. Kirja itsessään tarttui mukaan työpaikan kierrätyshyllystä; juu meillä on töissä hylly, johon itse kukin saa tuoda kierrätykseen kirjoja, kansioita ja sen sellaista. Olen toki joskus ottanut sieltä tosi ison lasipurkinkin ...


No, kokeilin leikata kirjan sivuista Fiskarsin isolla kukkaleikkurilla kukkia ajatuksena tehdä ruusuja samoin kuin suodatinpusseista. Päädyin kuitenkin liimaamaan yksittäisiä kukkia yksitellen kuumaliimalla styrox-pallon päälle. Sattuneista syistä kun kotoa löytyy valmiina kymmeniä styrox-palloja ...

Kiedoin kukan kynän pään ympärille, päähän kuumaliimaa ja kynän avulla kukka painaen kiinni pallon pintaan. Mitä tiiviimmin kukat laittaa, niin sitä tuuheampi kukkapallosta tulee.


Noista 8 cm styrox-palloihin tehdyistä kukkapalloista tuli halkaisijaltaan noin 11 cm. Halusin joukkoon myös pienempiä palloja, joten kaivelin varastoista paperimassapalloja. Noiden paperimassapallojen halkaisijat oli 3 ja 4 cm. Valmiina halkaisija on noin 7 ja 8 cm.


Massapallojen liimaaminen onnistuu paremmin, kun pujottaa pallon reikään puisen grillitikun - ei ole sormet liian lähellä ja välttyy palovammoilta :-)

Tuosta yhdestä reilun sentin paksuisesta kirjasta on tullut jo kymmenen palloa ja vielä on kukkia ainakin pariin ;-)


Lukijat