28.12.2016

Huurrekoira Rekku

Saanko esitellä meidän kennelin ensimmäiset huurrekoirat, Rekku the Seventh ja Rekku the Eight. Ensin mainittu on ruskearaidallinen huurteenmetsästäjä, joka viettää aikaansa auton ikkunalla maaten ja pitäen etulasin kirkkaana.
Rekku the Eight on saman pentueen nuorimmainen ja hänessä virtaa mitä ilmeisimmin myös pantterin verta. Yhdenmukaisuus pantterin kanssa on kuitenkin jäänyt vain ulkonäköön, sillä hän ei ole yhtä nopea liikkeissään. Hän viettää päivät lähinnä auton takaikkunalla maaten ja huurteita metsästäen.
Kennelimme on tähän saakka tuottanut vain pehmokoiria ja unikavereita, joten tämä huurrekoirien valmistuminen oli eräänlainen merkkitapahtuma.
Huurrekoirat ovat kiitettävän vähäruokaisia, sillä heidät on täytetty silikaatti-kristallihiekalla. Riittää kun ottaa heidät muutaman viikon välein sisälle lämpimään kuivattelemaan.
Kennelimme tarina juontaa juurensa reilun 20 vuoden taakse, jolloin perheessämme oli Englannin springerspanieli, kutsumanimeltään Rekku. Perheemme junnu ei koskaan ennättänyt tätä Rekkua näkemään, joten hänelle piti tehdä oma Rekku unikaveriksi. Tuo vihreä-valkoraidallinen lakanakankaasta ommeltu Rekku the First oli tällä samalla kaavalla (SK 5/2002) ommeltu ja hän jäi vanhuuseläkkeelle kolmen palvelusvuoden jälkeen; mutta hän on edelleen niin rakas ja aitiopaikalla lipaston päällä. 
Hänen jälkeensä tuli uusi tuosta samasta ruskearaidallisesta Eurokankaasta yli 10 vuotta sitten ostetusta polyesterkankaasta ommeltu Rekku the Second. Ja kun silloinen perheen pienin sai uuden Rekun, niin pitihän isoveljienkin saada omansa. Esikoinen sai tuollaisen pantterikoiran kuten edellä (Rekku the Third) ja nykyinen teini musta-valkoisen dalmatialaisen (Rekku the Fourth). 
Kun perheen pikkumies syntyi, oli tämä kaava hukassa ja niin hän sai oman Rekun virkattuna, mutta muuten samalla mallilla (Rekku the Fifth). Kennelin ulkopuolelle on ainokaisena päätynyt pari vuotta sitten arpajaispalkintona Mumin talon Helenalle lähtenyt dalmatialaiskoira Rekku the Sixth.
Näin on koko sukuhistoria taas kerrattu. Katsotaan saanko kennelistämme vielä lisää huurrekoiria ... ;-)

6 kommenttia:

  1. Todella mainio idea tehdä maskotit näistä huurrejutuista, hauskat ja hienot!
    Hyvää tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kun näin muiden tekemiä tyynyjä ja matoja, niin itselle tuli heti mieleen tämä meidän perheen suosikkokoiran kaava.

      Poista
  2. Hauskat huurrejutut. Näitä on monet jo tehneetkin. Miten käytännössä, onko näistä ollut apua. Hyvää uutta vuotta tv Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toimii hyvin. Ei ole olleet auton ikkunat enää huurussa.

      Poista
  3. Hauskat huurteen poistajat :D. Ihana tarina teidän kennelistä!

    VastaaPoista

Lukijat