Huurrekoira Rekku

Saanko esitellä meidän kennelin ensimmäiset huurrekoirat, Rekku the Seventh ja Rekku the Eight. Ensin mainittu on ruskearaidallinen huurteenmetsästäjä, joka viettää aikaansa auton ikkunalla maaten ja pitäen etulasin kirkkaana.

Rekku the Eight on saman pentueen nuorimmainen ja hänessä virtaa mitä ilmeisimmin myös pantterin verta. Yhdenmukaisuus pantterin kanssa on kuitenkin jäänyt vain ulkonäköön, sillä hän ei ole yhtä nopea liikkeissään. Hän viettää päivät lähinnä auton takaikkunalla maaten ja huurteita metsästäen.

Kennelimme on tähän saakka tuottanut vain pehmokoiria ja unikavereita, joten tämä huurrekoirien valmistuminen oli eräänlainen merkkitapahtuma.

Huurrekoirat ovat kiitettävän vähäruokaisia, sillä heidät on täytetty silikaatti-kristallihiekalla. Riittää kun ottaa heidät muutaman viikon välein sisälle lämpimään kuivattelemaan.

Kennelimme tarina juontaa juurensa reilun 20 vuoden taakse, jolloin perheessämme oli Englannin springerspanieli, kutsumanimeltään Rekku. Perheemme junnu ei koskaan ennättänyt tätä Rekkua näkemään, joten hänelle piti tehdä oma Rekku unikaveriksi. Tuo vihreä-valkoraidallinen lakanakankaasta ommeltu Rekku the First oli tällä samalla kaavalla (SK 5/2002) ommeltu ja hän jäi vanhuuseläkkeelle kolmen palvelusvuoden jälkeen; mutta hän on edelleen niin rakas ja aitiopaikalla lipaston päällä. 

Hänen jälkeensä tuli uusi tuosta samasta ruskearaidallisesta Eurokankaasta yli 10 vuotta sitten ostetusta polyesterkankaasta ommeltu Rekku the Second. Ja kun silloinen perheen pienin sai uuden Rekun, niin pitihän isoveljienkin saada omansa. Esikoinen sai tuollaisen pantterikoiran kuten edellä (Rekku the Third) ja nykyinen teini musta-valkoisen dalmatialaisen (Rekku the Fourth). 

Kun perheen pikkumies syntyi, oli tämä kaava hukassa ja niin hän sai oman Rekun virkattuna, mutta muuten samalla mallilla (Rekku the Fifth). Kennelin ulkopuolelle on ainokaisena päätynyt pari vuotta sitten arpajaispalkintona Mumin talon Helenalle lähtenyt dalmatialaiskoira Rekku the Sixth.

Näin on koko sukuhistoria taas kerrattu. Katsotaan saanko kennelistämme vielä lisää huurrekoiria ... ;-)

Sydäntalvi-mekko

En sitten malttanut olla ompelematta paria muutakin uutta mekkoa reissuun mukaan. Siinähän sitä vierähtikin hyvin itsenäisyyspäivä ;-)

Ostin Tampereen kädentaitomessuilta tätä aivan ihanaa Nuppu Designin Sydäntalvi-kangasta. Tämä oikein kiljui päästä mekoksi.

Pala oli vähän nafti, joten hihoihin piti laittaa pienet jatkopalat, mutta näyttää silti hyvälle.

Toisena ompelin Ommellisen trikoosta mekon, johon laitoin hieman erilsisen, yksivärisen kaistaleen pääntielle.

Kokeilin tuohon myös "helminauhaa" keltaisista napeista. En vielä päättänyt, saako napit jäädä. Katsotaan!

Nyt on jo kassit pakattu ja reissu alkaa ...

Anemone-mekko

Tulin pistäytyneeksi Ommellisen www-sivuilla kurkkaamassa uutta Pehemiän kangasvalikoimaa ja pitihän sitä sitten melkein samointein käydä Muuramessa Liisaa moikkaamassa ;-) Tykästyin erityisesti uuteen hiekka-siniseen jc Anemone-kuosiin, joten siitä piti heti kehittää mekko tulevalle työreissulle. Ostin toki muitakin herkkuja, mutta niistä myöhemmin.

Pyörittelin lempikaavaani (Onion 2035 hieman muokattuna) tovin kankaan päällä ja siitä se idea sitten lähti...

Helmaan halusin yksivärisen kaitaleen; tuo musta trikookin tarttui mukaan Ommelliselta.

En halunnut mekkoon kiinteää kaulusta, joten tein samasta kuosista pitkän ja leveän tuubihuivin. Anemone-kuosi ei ihan riittänyt pituudelta, joten laitoin väliin pätkän mustaa trikoota. Pelkkä musta tuntui liian simppeliltä, joten ompelin kaistaleeseen ensin ruusukkeen reilun metrin mittaisesta framilonilla rypytetystä kangaskaitaleesta.

Tästä kokonaisuudesta tuli aivan mielettömän upea. Kyllä kelpaa lähteä reissuun! 

Ennättäisiköhän vielä tekemään toisen puna-harmaan samalla idealla ... ;-D

La Mexico

Meidän perheessä harrastetaan kesäisin paljon golfia; erityisesti isäntä on hurahtanut lajin pariin pahemman kerran. Paikallinen golfklubi järjestää aina juhannuksen alla teemaillan, jossa kisailijoita kehoitetaan sonnustaumaan tietyn teeman mukaisesti. Tämä vuonna teema oli Meksiko.

Pääsin siis käyttämään luovuuttani ja ompelemaan miehelle sopivan asun ja muuta rekvisiittaa. Sopiva kangas miehen ponchotyyliseen paitaan löytyi Eurokankaan palalaarista. Ompelin toisen samanlaisen, tosin erivärisen myös miehen pelikaverille. Molempien paitojen helmaan ompelin vielä hapsunauhat nahkasuikaleista.

Myös golfbagiä piti tietenkin tuunata, joten mailat saivat uudet suojukset: kalkkarokäärme, maissi ja chili. Materiaalina käytin kaikissa huopakangasta. Kiva pieni projekti, josta oikein innostuin itsekin ;-) Mitähän ne keksii seuraavaan teemailtaan ...

Hellehattu

Kesän ensimmäiset helteet osoittivat jo, kuinka tärkeää on suojata pikkuihmisen ihoa. Meidän pikkumies käräytti jo poskensa, vaikka käytössä olikin aurinkovoide. Näin ollen päädyin ompelemaan hänelle isolierisen hellehatun, jotta sama ei toistuisi enää myöhemmin kesällä.

Sopiva hellehatun kaava löytyi Ottobresta (3/2015) ja materiaalina on vanhat farkut ja pala vanhaa paksua puuvillaa.

Avasin farkuista vain sisäsauman, jolloin sain leikattua lierin kaavankin ilman useampia ommeltavia saumoja.

Hatusta tuli juuri sellainen kuin oli tavoitteenakin. Hatun sisäpuoli on paksua puuvillaa, sillä ajatteliln farkun olevan liian kova ihoa vasten.

Hellehattu oli helpompi ja nopeampi tehdä kuin mitä aluksi ajattelin. Aikaa taisi mennä kaavojen etsimisestä valmiiseen hattuun noin kaksi tuntia.

Lisää t-paitoja

Pikkumiehen t-paidat ovat käteviä pikasurautuksia kiireiseen arkeen. Viime aikoina on ollut melko vähän aikaa ompelulle, kun pihahommatkin pukkaa päälle. Näin ollen, tapanani on olllut leikata useita vaatteita kerralla ommeltavaksi, jolloin ompelua voi sitten harrastaa vaikka muutama sauma kerrallaan, kun ei tarvitse muuta kuin istahtaa koneen ääreen ja ommella.

Ompelupöydällä on vielä muutama paita pinossa odottamassa ompelua, mutta tässä taas muutama valmis paita. Pikkumiehen ehdoton suosikki näistä on tuo Ryhmä Hau -paita, jonka trikoo on ostettu Jyväskylän kangaskaupasta.

Myös Super Mario- ja Smurffit-kankaat on Jyväskylän kangaskaupan valikoimasta. Yksivärinen vihreä trikoo on tilattu varmaankin jo vuosi sitten jostain verkkokaupsta, joten en enää muista mistä. Resorit taisin ostaa myös Jyväskylän kangaskaupasta.

Ompelin jo talvilomalla itselle tuollaisen numerotunikan (kuva vain on jäänyt laittamatta tänne blogiin). Oman numerotunikan jämistä tuli vielä pitkähihainen samistelupaita pikkumiehelle. Tosin toiseen hihaan piti laittaa jatkopala.

Väri on muuten näissä pikkumisehen paidan kuvissa lähempänä oikeata. Sopivalla kohdistuksella ja tehostetikkauksella oikean hihan jatkopalaa ei edes juuri huomaa.

Olikohan tämä numerotrikoo Pehemiän vai Verson puodin valikoimissa ....?

T-paitoja

Ennätin viimein testaamaan myös uutta ompelukonetta. Kaappiin on kertynyt läjäpäin kuoseja perheen pikkumiehen paitoihin, joten leikkelin urakalla hänelle uusia paitoja; onhan hän taas talven aikana virahtanut pituutta ja on jo omasta mielestäänkin ISO poika. Suuttuu oikein, jos erehtyy sanomaan jotain pienestä pojasta ;-D Oikeastaan mikään muu nimitys, kuin ISO poika ei käy; suuttuu myös kultanuppusesta, kultapojasta ja äidin kullasta ...

Tässä on vasta osa urakoinnista, sillä muutama paita odottaa vielä ompelua työpöydällä, mutta otetaan nyt ensimmäinen erä.

Ensimmäisen ompelin jostain verkkokaupsta tilatusta Znok Designin kaupunkitrikoosta ja vaalean vihreästä raitatrikoosta. Tuo Znokin trikoo on marinoitunut kaapissa ainakin vuoden, kun en ole raaskinut sitä aiemmin leikellä. Toisen t-paidan autotrikoo on ostettu Jyväskylän kangasakaupasta.

Kolmas t-paita on ommeltu Royal-tuotteen kaksivärisestä sarvikuonoraportista. Tämäkin kuosi on marinoitunut kaapissa ainakin vuoden ;-) Raportissa on myös tuolla vaaleammalla okrankeltaisella pohjalla oleva sarvikuono, joten siitä saa vielä myöhemmin toisen paidan.

Neljäs kuosi on nyt kevään kädentaitomessuilta mukaan tarttunutta PaaPiin työkalut-trikoota. Tuosta tein raitatrikoon kanssa sekä lyhythihaisen että pitkähihaisen t-paidan. Tällaisia kahden paidan settejä on tulossa vielä muutama lisää.

Pikkumiehen ehdoton suosikki oli tämä Jyväskylän kangaskaupasta ostetusta tikasautotrikoosta ommeltu t-paita. Tämä vietiin käsistä; hyvä että sain ompeleet pääteltyä. Ompelupöydällä on tästäkin odottamassa vielä pitkähihainen versio.

Nyt saa jo kesä tulla, sillä näillä päästään jo kesän makuun ;-D

Uusia kaitaliinoja

Näin keväällä sitä innostuu itsekin pesänrakennuspuuhista ja tulee mietittyä kodin sisustusta uusiksi. Toisaalta piti päästä testaamaan uutta ompelukonetta, joten jyvä harjoittelukohde oli uudet kaitaliinat lipastojen päälle.

Kangas on hankittu jo joskus viime syksynä Ikealta ihan vaan sillä, että väri ja kuviointi miellytti ;-) Nyt tuosta paksusta puuvillakankaasta tuli kaksi kaitaliinaa. Kangasta jäi vielä reilusti jäljelle, joten siitä voi ommella vaikka tyynynpäällisiä tai lisää kaitaliinoja.

Näistä kuvista jo ehkä huomaattekin, että tuo kevään vihreä alkaa vallata meidän kotia mm. kynttilöiden muodossa. Näin ollen en voinut vastustaa, kun ohimennen poikkesin Pentikin myymälässä ja näin nämä kevään vihreät tyynynpäälliset ;-)

Suosikki t-paitoja

Kävin taannoin pikkumiehen kanssa Jyväskylän kangaskaupassa ja ostin valkopohjaista Minions-trrikoota ajatuksella ommella siitä pikkumiehelle paitoja. Pikkumies päätyi itse valitsemaan oranssia Minions-kangasta, joten ostin sitten molempia. Talvilomaviikolla poikkesin taas vetoketjuostoksilla ja mukaan tarttui Autot-elokuvasta Martti-kangasta. Martti on pikkumiehen ehdoton suosikki.

No, perus t-paitojahan näistä sitten piti ommella. Minions-paidat lähti jo pitoon. Martti-paidat jäi vielä odottamaan huhtikuun syntymäpäiviä.

Resorit (oranssi ja meleerattu farkku) ovat myös Jyväskylän kangaskaupasta. 

Farkkucollege-mekko

En enää muista, mistä tilasin tuollaista farkunsinistä harjattua joustocollegea; melko samanlaista kuin Jyväskylän kangaskaupan talvitrikoo. Aikani kangasta kaapissa marinoituani tartuin saksiin ja leikkasin siitä Ottobren An Ordinary Day -mallin (5/2015) mukaan uuden mekon. Helmaa pidensin muutaman sentin, jotta on oikeasti mekkomittainen.

Ompelin rintapieleen vielä suikaleista hakaneulalla kiinnitettävän ja siten irroitettavan ruusukkeen. Rypytin suikaleet ensin framilonilla ennen kiinnitystä. Ruusuketta voi käyttää hyvin jonkun muunkin vaatteen kanssa.

Nappasin kuvan ennen silitystä, joten saumat näyttäisi hieman kupruilevan, mutta kyllä ne silittämällä asettuisvat ihan nätisti ;-)

Tilda-kokeiluja

Olen jo pitkään haaveillut tekeväni erilaisia Tilda-hahmoja, kun onnistuin viime syksyn kirja-alesta ostamaan Tildan kevät -kirjan. Kun nyt tammikuulla Lontoon reissulta tarttui mukaan erilaisia puuvillakankaista, niin piti talvilomaviikolla tarttua toimeen ja tehdä ensimmäiset Tildat.

Hahmoihin ostin erikseen yksiväristä pellavakangasta Eurokankaasta, kun ei varastoista löytynyt mitään sopivaa yksiväristä.

Aloitin isosta pupusta, jonka mekon tein lopulta kirpparilta löytyneestä vanhasta pöytäliinasta.

Tein ihan ohjeen mukaan, mutta silti pupun mekosta tuli vähän turhan pitkä. En tosin viitsinyt sitä enää lyhentääkään, joten pupulla on nyt sitten maximekko ;-) Toisena kokeilin kanan tekemistä.

Kana sai ylleen Lontoon tuliaisista ommellut haalarihousut. Tuota mittanauhakangasta olisi pitänyt osta enemmänkin, mutta ostin kaupan viimeisen metrin, joten tällä on pärjättävä. Kolmantena kokeiluun pääsi hanhi.

Tästä tuli sievä hanhi-neiti omenahaalarissa. Kaikkinensa varsin onnistuneita Tilda-hanmoja. Pitää varmasti tehdä näitä vielä lisää. Lopuksi vielä kaikki "perhepotretissa".

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tervetulotoivotukset uusille lukijoille!

Lisää yökäreitä

Perheen pikkumies (melkein 3 v) on tykästynyt joustofroteisiin haalariyökäreihin, joten piti viime viikon ompelulomalla täydentää yökärivalikoimaa. Myös esikoinen oli uutta yökäriä vaille, joten piti testata Suuri käsityö -lehdestä löytynyttä kaavaa.

Tein nämäkin kaksi yökärihaalaria samalla Ottobren Pupuliini-haalarin (6/2015) kaavaa kuin aiemmassa koirayökärissä. Nämäkin on tällaisia "retroyökäreitä". Melkein voisin vannoa, että minullakin on ollut 70-luvun alupuolella joku tuollainen nallekuvioinen vaate ;-D

Pikkumiehen yökärit ovat kaikki kokoa 110 hieman kavennettuna. Kokoero esikoisen yökäriin on melkoinen, kun pelkkä isomman paita on jo yhtä pitkä (koko S/M).

Suuri käsityö -lehden yöpaidan kaava (11-12/2010) osoittautui melko suureksi, sillä S-kokokin on reilu normaalisti kokoa M käyttävälle esikoiselle. Kaava oli kuitenkin paremman mallinen ja paita sekä housut kooltaan samaa paria; toisin kuin aiempi Ottobren kaava, jota kokeilin toissajouluksi. Tuolla kaavalla voisi tehdä esikoiselle toisenkin yökärin; muita esikoiselle mieluisia kankaita ei vain nyt löytynyt kangaskaapista.

Näissä yökäriompeluksissa kaikki kankaat ovat jo hetken marinoituneet kangaskaapissa, joten en enää jaksa muistaa, mistä mikin kangas on aikoinaan ostettu. Esikoisen yökärihousujen tummansininen trikoo on todennäköisimmin ostetty Jyväskylän kangaskaupasta. Muista ei ole mitään havaintoa ;-)

Talvilomapuuhia

Ei ole talvilomaviikko alkanut ihan suunnitellusti. Minulla piti olla ompeluloma, mutta hädin tuskin olen ennättänyt piipahtamaan ompeluhuoneessa. No, toisaalta on tullut vietettyä laatuaikaa lasten kanssa, kun olen kuskannut heitä nettilukututkimuksiin ja allergiatesteihin; kaikki tutkimukset ajoittui tietenkin hirmu fiksusti juuri tälle viikolle ;-) No, voisi kai sitä lomansa huonomminkin viettää.

No, sain joka tapauksessa jo yhden paidan ommeltua pikkumiehelle, kun kasailin tilkkuja edellisten ompelusten jäljitä; kuka lie jättänyt leikkuupöydän tyhjentämättä edellisten ompelusten jälkeen ... Aikani tilkkuja hypisteltyäni päädyin ompelemaan niistä pikkumiehelle pitkähihaisen paidan. Pikkumies itse valitsi paitaan kuvaksi lentokoneen; valmis silityskuva tilattu taannoin Pikkupiltiltä.

Etukappale ja toinen hiha paidassa on harmaata joustocollegea, mikä jäi omasta Openako-tunikasta. Toinen hiha ja selkä on mustaa joustocollegea; loput Openako-tunikan hihakankaasta. Kaavana paidassa oli Ottobren Reindeer Herder (6/2014).

Ompeluloman keskeisin tavoite oli ommella pikkumiehelle uusia joustofroteeisia haalariyökäreitä; hän kun on tykästynyt noihin lämpimiin kokoyökäreihin. No, olen minä saanut jo yhden ommenltua. Pikkumies valitsi tähän ensimmäiseen yökäriin itse kankaat ja siitä tuli niin mieluinen, että se piti heti saada päälle. Näin ollen, tänä ainoa kuva on otettu lievästi ns. lennosta.

Käytin yökärissä Ottobren Pupuliini-haalarin kaavaa siten, että yhdistin sivulla etu- ja takakappaleet. Näin ollen, sivulla ei ole saumaa lainkaan. Tavoitteena olisi tehdä vielä pari muutakin yökäriä, jos ei sitten flunssa iske; mies ja junnu ovat parhaillaan flunssan kourissa. Olen minä muutakin puuhaillut, mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan saan päivänvalolla otettua kuvia ;-)

Uusia tunikamekkoja

Pitäähän sitä välillä jotain uuttakin ommella, uusia tunikamekkoja ;-) Olen perhaillaan työreissulla Lontoossa, joten pitihän sitä reissukarderobiin ommella muutama uudenuutukainen tunikamekko. Kaavana on jälleen luottokaavani Onion 2035.

Ensimmäisenä valmistui Metsolan värikkäästä Kerä-trikoosta jokaisen käsityöihmisen unelmamekko. Tämä pääsi päälle heti menomatkalle.

Toisena ompelin "pikkumustan" KVK:n Drawn hearts -trikoosta. Tämä taitaa päätyä teatterimekoksi, sillä luvassa on Lion king -musikaali Lontoon Lyceum-teatterissa.

Koska työreissu suuntautuu suureen opetusalan tapahtumaan, niin pitihän sitä ommella itselle uusi "opettajamekko" Pehemiä Openako-joustocollegesta. Hihat laitoin mustasta joustocollegesta, sillä yhdestä raportista ei 3/4-hihoja ihan saanut.

Seuraavana toinen "pikkumusta" grafiitinharmaasta Metsolan Pampula-trikoosta.

Lopuksi vielä turkoosipohjaisesta joustocollegesta pallomekko. En enää muista, mistä tämän kankaan taannoin tilasin. Kangas on kuitenkin jo tovin odottanut pääsyä ompelupöydälle.

Ei näistä lopulta ihan kaikki valikoituneet reissukarderobiin, mutta mieluisia tuli toki kaikista.

Burgundinpunaista

Edellisen kierrätystunikan kaava osoittautui niin hyväksi, että sillä piti tehdä myös yksivärinen burgundinpunainen tunikamekko. Kankaana on Noshin burgundinpunainen farkkucollege.

Tässä versiossa tosin käytin alkuperäisiä Ottobren An Ordinary Day -mallin (5/2015) leikkauksia.

Saumat ompelin ensin ompelukoneen suoralla ompeleella. Tämän jälkeen silitin ompeleet auki nurjalta ja ompelin kahteen kertaan peitetikkikoneella: ensin oikealta ja sitten toistamiseen nurjalta. Näin sain molemmille puolin koristetikkauksen. Tässä olisi toki kätevämpi tasosaumuri, mutta kun sellaista ei nyt meillä ole ;-)

Tunikamekkoon piti kokeilla myös nappikoristetta ompelemalla rintapieleen muutama sävysävyyn oleva nappi. Nyt on talvikaamokseen vähän väriäkin ;-)